Minulla oli kolme isoäitiä jotka olivat ns Järjestyksen ihmisiä. Heidän kotonaan oli aina siistiä. jopa maton hapsut oli kammattu suoriksi. Ruoka tarjoiltiin tarkalleen oikealla kellonlyömällä ja aikuiset ottivat ensin. Mummot olivat kuitenkin mukavia ihmsiä ja minulla on heistä oikein mukavia lapsuusmuistoja.
Vanhetessaan viimeisenä elossa olleen isoäitini persoonallisuus muuttui. Hänestä tuli hyvin pisteliäs, kärttyisä ja pitkävihainen. Aloin pelätä mummoa ja lopulta pelkäsin kaikkia hänen ikäisiään ja vähän nuorempia tätejä. Bussissa sain sydärin kun joku vanhempi rouvashenkilö istui viereeni ja välttelin tilanteita ja paikkoja joissa eläkeläiset liikkuvat, kuten pankkeja aamutuimaan ja apteekkeja iltapäivisin, minulla oli siis vaikea aviafobia.
Viime vuonna päädyin sattumalta työtehtäviin joissa olin tekemisissä mummojen kanssa joka päivä. Neuvoin heille käsityötekniikoita, keitin kahvia ja jutustelin. Kuuntelin mummojen härskejä vitsejä korvat punaisina ja tulin kerran huppeliin kun mummelit sujauttivat konjakkia kahviini. paranin siis aviafobiasta kertaheitolla ,kiitos mummot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti