15-vuotiaana tarvitsen rahaa, joten menen töihin. Palkka on minusta ihan hyvä, työtä on kohtuullisesti ja työkaverit ovat mukavia
19-vuotiaana tarvitsen kesätöitä joten opettajani soittaa kaverilleen ja saan työpaikan kuukaudeksi. Tai oikeastaan 28:ksi päiväksi jotta työnantaja välttyy lomarahojen maksamiselta. Koko ajan on kauhea kiire. Vakituiset työntekijät haluaisivat minun jäävän pidemmäksi aikaa. Heistä haluaiaivat että talossa olisi yksi kesätyöntekijä kolemn kuukauden ajan. Nyt he joutuvat neuvomaan hommat kolmelle eri ihmiselle.
21-vuotiaana olen työttömänä 1.5 vuotta Masennun ja istun päivät baarissa juomassa kahvia ja kuuntelemassa vanhojen partojen turinoita. Onneksi saan opiskelupaikan.
24-vuotiaana saan työpaikan oppisopimuksella, paikkaa ei olisi ilman valtion maksamaa palkkatukea työnantajalle.Olen samassa firmassa töissä 4 kertaa, työsuhteeni loppuu aina toukokuussa. Tämäkin työnantaja välttyy siis lomarahoilta ja multa maksuilta kesällä. Kiire on kova koska työntekijöitä ja työaikaa on liian vähän. Ylityötunnit hyvitetään vapaina joten motivaatiota ylitöihin ei juuri ole. Firmassa puhutaan koko ajan lomautuksista ja uhkaillaan toiminnan lopettamisella ellemme ole tehokkaampia.
29-vuotiaana teen keikkatöitä tiskaajana, keittiöapulaisen ja rakennussiivoojana.
Saan paljon keikkoja olen kysytty koska olen harvoja firman työntekijöitä joka puhuu suomea.
Vuokratyöläisten ja vakituissen työntekijöiden välillä on juopa, emme paljon juttele. Toisaalta juttelulle ei ole aikaa mutta syynä on myös se, että joissakin yrityksissä vakituinen työntekijä on saatettu irtisanoa ja korvata vuokratyöläisellä. Olen siis syntipukki jonkun työkaverin erottamiselle. Vuokratyöläinen ei myöskään kannata valittaa epäkohdista koska hänet on helppo korvata toisella vuokratyötekijällä.
31-vuotiaana olen valmistunut unelma-ammattiini mutta alan työpaikat on siirretty halpatyömaihin. En uskalla ryhtyä yrittäjäksi joten olen jälleen työtön
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti