ruumis-ruumis ongelma

Toissapäivänä kävimme Maisterin kanssa luistelemassa. Aluksi vain Maisteri luisteli, mutta se näytti niin mukavalta että minäkin uskaltauduin laittamaan hokkarit jalkaan ja nousemaan jäälle. Koska en ole luistellut noin kymmeneen vuoteen, menimme kentän ympäsi käsistä kiinni pitäen. Lopulta aivoni alkoivat muistaa miten pysyä pystyssä.
Olen aina ollut kaikkea muuta kuin urheilullinen. Koululiikunta oli hirveää kidutusta enkä liikkunut vapaaehtoisesti. Parikymppisenä kävin kuntosalilla mutta vain sen vuoksi että tajusin ettei kroppa kestä muuten.
Ajattelen edelleen kehoni olevan lähinnä säilytyspaikka aivoille ja sielulle. Välttämäntön paha, tomumaja jota on raahattava mukana koska ilman sitä en pysty maapallolla paarustamaan.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että suhtautuisin kehooni vihamielisesti, en vain kiinnitä siihen erityisesti huomiota ellei joku paikka vaadi korjaamista.

Kerjäläisten lakko

Olen elänyt joulupyhät yltäkylläisyyden keskellä ja syönyt hyvin ja hartaasti. Siksi onkin ollut liikuttavaa lukea Boris Simonin kirjaa Emmauksen Lumpunkerääjät. Kaikessa poeettisuudessaan kirja teki minuun vaikutuksen ja itketti.
Vielä tänäkin päivänä Euroopassa kuolee lapsia nälkään ja kylmyyteen, vielä tämänkin päivän ihmiset taistelvat ruuasta ja hyvinvoinnin rippeistä. Vielä tänäkin päivänä Helsingissä liikku kerjäläisiä.

Emmaus liikkeen perusajatuskiin kuuluu ajatus siitä, että ihmistä täytyy tukea ja auttaa mutta samalla hänen on otettava vastuu omasta toiminnastaan. Suomessa on keskusteltu paljon siitä, pitääkö kerjäläisille antaa rahaa, vai ei. Tähän asti minulla ei ole ollut peruteluja suuntaan tai toiseen, mutta Simonin kirja sai minut ajattelemaan asiaa.
Ihmisellä, niin köyhällä kuin rahakkaallakin on oikeus itsekunnioitukseen. Jos annamme kerjäläiselle lantin, tulemme samalla opettaneeksi hänelle, että hänen paikkansa on kadunkulmassa maahan polvistuneena, että hän on kerjäläinen eikä kykene muuhun. Opetamme tämän samalla myös kerjäläisen lapsille.

Silminnäkijä -dokumentissa muutama viikko sitten näytettiin millaisia ongelmia Romanian romanilapsilla on koulunkäynnissä. Romanikoulut ovat huonotasoisempia kuin valtaväsetön lapsille tarkoitetut. Lisäksi koululaisilla täytyy olla ruokarahaa ja tietysti talvikengät jotta hän kouluun pääsee.
Entäs jos koulun vieressä sijaitsisi soppakeittiö jossa koululaisten vanhemmat tekisivät vuorollaan heille lounaan, ja voisivat vaikka parantaa omaakin lukutaitoaan. Entä jos romanit Romaniassa alkaisivat vaatia omia oikeuksiaan ja parempaa elämää. Entä jos he hylkäisivät roolinsa avunsaajina ja ryhtyisivät aktiivisiksi kansalaisiksi, mitä tästä seuraisi?