Pyrin parhaani mukaan järjestämään niin että lapsillani olisi mahdollisimman tylsä ja tapahtumaköyhä lapsuus. Tylsän lapsuuden tarkoituksena on kasvattaa kekseliäitä aikuisia, jotka osaavat itse ohjelmoida omaa toimintaansa ilman että heille täytyy erikseen järjestää toimintaa.
Keäslomalla meidän perhe ei suuntaa puuhamaahan tai vesipuistoon vaan kesäloman tähtihetki on viikko saaressa jossa ei ole juuri muuta tekemistä kuin uida, saunoa, loikoa riippumatossa tai paistaa lettuja. Muita matkakohteita ovat olleet Espoo, Hämeenlinna ja Vantaa.
Molemmat lapseni kyllä harrastavat, poikani käy kerran viikossa kerhossa tekemässä erilaisia käsitöitä ja tyttäreni aloitti juuri baletin, se on hänen elämänpituinen unelmansa, joka viimein toteutui tänä syksynä. Rehellisyyden nimissä soisin hänen mieluummin harrastavan vaikka judoa tai jalkapalloa, mutta jostain kumman syystä 4-vuotiaan tytön mielestä on ihanaa pyöriä vaaleanpunaisessa jumppapuvussa klassien musiikin tahtiin, en kyllä tajua..
Välillä haaveilen näkeväni lapseni virtuoosipianistina Opperatalossa tai juhlittuna taiteilijanerona Kiasman avajaiskaronkassa, niinä hetkinä mietin, pitäisikö poikani aloittaa soittotunnit ja tyttäreni ilmoittaa kuvataidekouluun. Toistaiseksi arvostan kuitenkin enemmän sitä, että harrastukset eivät häiritse muita vapaa-ajan ohjelmanumeroita, kuten laiskottelua tai kyläilyä. Enkä halua viettää arki-iltojani kuskaamalla lapsia harrastuspaikkaan ja sieltä koriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti