Muistan kun eräillä rock-festivaaleilla, suunnilleen vuonna 1998 kävelin ystäväni Laurin kanssa alueen laidassa sijainneen omakotitalon ohitse. Sanoin että jos itse asuisin festarialueen vieressä perustaisin pihaan lerintäalueen. Ystäväni totesi että jos hän asuisi festarialueen vieressä, hän hankkisi haulikon.
Nykyään olen jotensakin samoilla linjoilla kuin Lauri. En todellakaan haluaisin pihalleni telttailevaa nuorisoa. Samalla logiikalla ymmärrän myös paikallisen K-markettimme johtoa, hankkivat roskakatokseensa jätepuristimen.
Kotikaupunkini oli ennen roskisdyykkarin paratiisi, ruokaa oli tarjolla runsaasti, sen kun vaan kävi hakemassa kun kauppa oli sulkenut ovensa. Roskiksella tapasi tuttuja ja eväät jaettiin suunnilleen reilusti.
Sana tästä paratiisista alkoi levitä, paikalla alkoi liikkua dyykkareita jopa mersuilla, eräs keski-ikäinen setämies oli paikalla lähes aina samaan aikaan kanssani. Jostain syystä hän oli kovin tuohtunut siitä että osa dyykkareista oli maahanmuuttajia, vievät meidän ruuat p#rkele.
Kun ruuanhakijoita oli vähän, roskakatos pysyi suunnilleen siistinä eikä toiminta aiheuttanut suurempaa häiriötä. Porukan kasvaessa tilanne muuttui ikäväksi, koska kaikki eivät malttaneet laittaa oikeasti pilaantuneita elintarvikkeita takaisin biojäteastiaan.
Kaupan henkilökunnasta ei taatusti ollut mukavaa lähteä töistä pimeän takapihan kautta, kun paikalla kyttäsi jo muutama innokas ruuanetsijä.
Roskakatokseen tuli siis jätepuristin, hälytysjärjestelmä ja järeä lukko, kalliita hankintoja varmaankin ja tuskin kovin ekologista.
Jos vielä löydän oikein hyvän dyykkiroskiksen, aion toimia kuten hyvän sienipaikan löytänyt, en paljasta sitä kenellekään mutta jakelen ylimääräiset herkut kavereille kotoa käsin. Toiminta ei näin pääse laajenemaan liikaa eikä kauppiaan tarvitse huolestua lieveilmiöistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti