maanantai 13. syyskuuta 2010

Nomen est omen

Soitin eilen yritykseen, josta hain töitä kysyäkseni onko hakemukseni vastaanotettu. Puhelimeen vastannut nainen sanoin hakemuksen tulleen perille ja kehui tämän jälkeen suomenkielen taitoani, hän siis luuli minua nimeni perusteella ulkomaalaiseksi. Vastasin hymähdellen syntyneeni Tampereelle ja että CV:ssäni lukeen äidinkielen kohdalla suomi.

Kun muutimme tähän asuntoon, kävivät Jehovantodistajat tutustumiskäynnillä. He soittivat ovikelloa ja Maisterin avatessa kysyivät että onko taloudessa asuva ulkomaalaissyntyinen henkilö kotosalla, tarkoittivat siis Lyra nimistä henkilöä.

En tiedä on oletetulla ulkomaalaisuudellani jotain tekemistä sen kanssa että en ole onnistunut saamaan työpaikkaa useista hakemuksista huolimatta, tilanne olisi todennäköisesti vaikeampi jos nimeni oli vaikka Abu-Hanna tai Abbas.

En aio kuitenkaan vaihtaa sukunimeä, olen nimittäin tehnyt sen jo kerran. Lyra on äitini tyttönimi ja minulle rakas. Äidinpuolen sukulaisista oli tosin hassua ja kummallista että väkisin halusin nimen itselleni, prosessi ei nimittäin ollut mitenkään yksinkertainen, siitä mahdollisesti tuonnempana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti