Supersankarini Mo sarjakuvasta Dykes to watch out for toteaa kaapista ulos tulemisen olevan paras keino haastaa heteronormatiivinen ajattelu. Ymmärrän hänen pointtinsa mutta joskus sitä toivoo että ihmisillä ei olisi tarvetta kommentoida ei-heteroseksuaalisuutta ja tehdä siitä numeroa Joissakin elämänvaiheissa taas, on pakotettu tulemaan kaapista useita kertoja päivässä, mikä on kohtuullisen rasittavaa pidemmän päälle.
Otetaan esimerkiksi asunnonvaihto; Minä ja samaa sukupuolta oleva puolisoni, kutsuttakoon häntä vaikka Maisteriksi, otimme ison askeleen ja päätimme siirtää tavaramme ja perheemme samaan osoitteeseen. Koska Maisteri ei ole ihan vielä maisteri ja minä kahden lapsen opiskeleva äiti, haimme opiskelijoille tarkoitetua perheasuntoa.
Asunnon hakuun suhtauduttiin myönteisesti, tosin meille huomautettiin että ymmärrämmekö varmasti että asunnot on tarkoitettu perheille, eikä kämppiksille, vakuutimme siinä sitten käsi kädessä että samaa perhettä tässä ollaan.
Haimme sitten Kelasta asumistukea ja päätimme sielläkin rehellisesti tunnustaa olevamme pari, ilmoitin samalla että yksinhuoltajuuteni päättyy koska asun avoliitossa. Tämä kaapistatulo osoittautui tarpeettomaksi, koska samaa sukupuolta olevaa kumppania ei lasketa avopuolisoksi vaikka haluaisi.
Sääliksi käy niitä paria kaveria, joilla oikeasti on eri sukupuolta oleva kämppis, he koettavat vakuuttaa etteivät ole pari, siinä juuri onnistumatta, me taasen koetimme vakuuttaa olevamme muutakin kuin kämppiksiä, kummankin mahdollisuus onnistua on samaa luokkaa.
Kelan ja vuokranantajan lisäksi, olimme pakotettuja tulemaan kaapista lasten päiväkodissa ja koulussa jotta Maisterin annettaisiin hakea lapsia hoidosta, sinänsä ihan ymmärrettävä varotoimenpide.
Mutta olen tässä miettinyt onko kaikkien näiden tahojen todella välttämätöntä tietää sukupuolien suuntautumisemme. Meidät kun saatetaan määritellä vain sen kautta eikä vain vanhempina tai vuokralaisina.
Ehkä tämä jatkuva sateenkaariperheeksi tunnustautuminen valmentaa meitä suurempiin koitoksiin, sukulaisten ja perhetuttujen kohtaamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti